Pitkään aikaan en ole saanut sanoiksi tunnetiloja, joita kesän aikana olemme tunteneet..
Mutta asiaan!
Klinikan lääkärin alkuperäinen suunnitelma oli siis kaksi inseminaatiota, jos niillä ei plussaa tulisi tikkuun, niin sitten olisi aika siirtyä IVF-hoitoihin (koeputkihedelmöitys). Inseminaatio toisensa perään tulosta ei tullut, ja lääkäri lisäsi inseminaatioiden määrää lennossa. Aina kun olimme psyykanneet itsemme siihen, että seuraavana pääsisimme jo Ivf:n mutta EI! ”kokeillaan vielä yksi”. J:llä on nyt kahdessa viimeisessä inseminaatiossa ollut lääkkeenä Letrozol tukemassa hoitoa, ja tähän perjantaiseen inseminaatioon (15.9) annettiin lisäksi irroituspiikki. J oli saanut myös nähdä pienten ”ihmeiden” seikkailua kohdussa ultran yhteydessä :’D Itseäni harmittaa suuresti, että en päässyt mukaan. Seuraavat kaksi viikkoa siis piinaillaan. Tällä kertaa lääkäri oli todennut, että nähdään seuraavan kerran joko alku raskauden ultrassa TAI verikokeissa. Olisikohan siis hoitomuoto vaihtumassa.
Juhlimme häitämme kuun alussa ja tuo päivä oli maailman paras päivä elämässäni. Kaikki rakkaat ihmiset läsnä jakamassa meidän rakkautta. Pappimme oli aivan ihana ja rento, osasi pukea kirkon kaavan avioliittoon vihkimisestä, myös tasa-arvoiseen muotoon 🙂
Kuullaan 🙂