Naisparin taival kohti vanhemmuutta

Aikaa on taas kulunut edellisestä postauksesta. Tähän yhdeksään kuukauteen on mahtunut kyllä niin paljon. Tekemistä ja stressiä on karisteltu harteilta.

J:lle on nyt tehty viisi pakastealkion siirtoa. ERA-testikin tehtiin, kun lääkärikin alkoi huokailemaan miksi raskaus ei ala, eikä edes kiinnittymis yritystä ole ollut. Testistä ei löytynyt mitään mikä raskautta estäisi, aikataulukin on ollut kohdallaan.  ERA–testissä tutkitaan kohdun aikaikkuna, jotta alkio siirretään kohtuun oikeaan aikaan. Kun ajoitus on oikea, raskaus alkaa. No.. ei meillä vaan ala.

Testin tuloksien jälkeen meille tehtiin alkionsiirto elokuussa, negatiivinen testi siitä tehtiin.

Syyskuussa olikin taas kontrolli ultra, jossa kohdun limakalvoa mittailtiin. Ensimäinen käynti oli toiselle lääkärille, joka laittoikin uuden ajan parin päivän päähän, kun limakalvo oli vasta 6mm ja siirtoon vaaditaan 8mm. Uudessa ultrassa kaikki oli niin kuin pitikin ja siirto ajankohta ja päivä saatiin itse valita. Viimeiset alkiot olikin samassa oljessa kaksin kappalein. Hoitava lääkäri ei mielellään olisi halunnut kahta alkiota siirtää J:n pienen koon takia. Sovimme, että päätetään siirto päivänä monta siirretään, jos molemmat selviät sulatuksesta.

27.9 suunta kohti klinikkaa ja pakastealkion siirtoa. Lennosta lääkärimme olikin vaihtunut, mutta sillä ei väliä ollut. Toimenpide huoneeseen mentäessä, biologi kertoi molempien alkioiden selvinneen sulatuksesta, mutta toista ei pakastettaisi uudelleen, mikäli haluamme siirtää vain yhden alkion.  Päätimme, ettei toista alkiota roskiin heitetä, niinpä kyytiin saatiin kaksi alkiota.

 

6.10 alkoi J:llä tiputtelu vuoto, jota kesti muutaman päivän ja loppui seinään. J teki raskaustestin ja tuumasi ”eipä tässä mitään näy”, itse en edes silloin katsonut testiä, kunnes J sanoi ”kyllä tuossa jotain on”. Itsekin totesin kyllä, kyllä se haamu on. Seuraavien päivien aikana viiva vahvistui ja virallisena testipäivänä varasimme ajan veritestiin. Vastaukset tulivat iltapäivällä 12.10, hoitajan sanoin ”Tukevasti raskaana”.

Vielä emme osaa iloita asiasta ja olemme hämmentyneitä. Varhaisultra kertoo paljon, onko siellä mitään, vai onko siellä useampikin. Jäämme odottamaan varhaisultraa, joka on 26.10.

Neuvolaan on aika 9.11 :))

Ivf-hoidot alkavat olla siinä vaiheessa, että ensimmäinen siirto on 2.2

Ultrassa maanantaina varmistettiin kaiken olevan kunnossa ja niin kuin pitääkin. Ovulaatiota tikuteltiin ja vähän meinasi jo usko loppua, ettei istutusta tehdä tähän kiertoon, kun se olisi osunut lauantaille jolloin klinikka on kiinni.

Lauantaina kuitenkin ovulaatio hymynaama pärähti tikkuun ja siirto onnistuu siis perjantaina 2.2.

Toivon hartaasti, että josko nyt onnistuisi. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana on tullut kuraa niskaan ihan riittämiin. Läheisen sairastumisen ja toisen läheisen pois nukkumisen muodossa. Kai tuollaisilla asioilla on jokin merkitys, näin toivon ja uskon. Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä, jotka jaksavat tsempata, myös silloin kun itse haluaisi heittää jo kirveen kaivoon.

Otsikko jo avaa hieman seuraavaa kirjoitusta.

Meillä alkoi IVF-hoidot viime kierrossa, jolloin kypsyteltiin munasoluja pistos hoidon avulla. Pistos hoito oli aika rankka J:lle, hän kun pelkää piikkejä. Ystävämme kävi joka ilta tunnollisesti pistämässä Gonal F lääkkeen ja loppu pistosten aikana tulikin jarru piikki (en muista lääkkeen nimeä) ja kaksi päivää ennen keräystä tuli irroitus piikki.

J:llä oli alkava hyperstimulaatio, joka saatiin kuitenkin ehkäistyä juomalla runsaasti vettä. Munasoluja saatiin kerättyä 22 kpl, joista 20 oli hyviä ja 15 hedelmöittyi. Pitkän viljelyn jälkeen pakkaseen selvisi 6 alkiota. Tuore siirtoa ei hyperstimulaatio riskin vuoksi tehty samaan kiertoon, vaan annetaan kropan levätä yhden kierron verran ja nyt olisikin toiveissa, että kierto osuisi ennen joululomaa, jolloin istutuksen voisi tehdä ennen joulua. Seuraava menisi tammikuun puolelle.

 

Näillä eväillä mennään eteenpäin 🙂

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Pitkään aikaan en ole saanut sanoiksi tunnetiloja, joita kesän aikana olemme tunteneet..

 

Mutta asiaan!

Klinikan lääkärin alkuperäinen suunnitelma oli siis kaksi inseminaatiota, jos niillä ei plussaa tulisi tikkuun, niin sitten olisi aika siirtyä IVF-hoitoihin (koeputkihedelmöitys). Inseminaatio toisensa perään tulosta ei tullut, ja lääkäri lisäsi inseminaatioiden määrää lennossa. Aina kun olimme psyykanneet itsemme siihen, että seuraavana pääsisimme jo Ivf:n mutta EI! ”kokeillaan vielä yksi”. J:llä on nyt kahdessa viimeisessä inseminaatiossa ollut lääkkeenä Letrozol tukemassa hoitoa, ja tähän perjantaiseen inseminaatioon (15.9) annettiin lisäksi irroituspiikki. J oli saanut myös nähdä pienten ”ihmeiden” seikkailua kohdussa ultran yhteydessä :’D Itseäni harmittaa suuresti, että en päässyt mukaan. Seuraavat kaksi viikkoa siis piinaillaan. Tällä kertaa lääkäri oli todennut, että nähdään seuraavan kerran joko alku raskauden ultrassa TAI verikokeissa. Olisikohan siis hoitomuoto vaihtumassa.

 

Juhlimme häitämme kuun alussa ja tuo päivä oli maailman paras päivä elämässäni. Kaikki rakkaat ihmiset läsnä jakamassa meidän rakkautta. Pappimme oli aivan ihana ja rento, osasi pukea kirkon kaavan avioliittoon vihkimisestä, myös tasa-arvoiseen muotoon 🙂

 

Kuullaan 🙂

 

 

24.5 kävimme klinikalla follikkeli ultrassa, jossa ei yhtään kypsyvää näkynyt. Seuraavana maanantaina kävimme uudelleen ultrassa, ja kyllä siellä se oli kasvamassa ja kypsymässä. Lääkärin ohjeiden mukaan J tikutti ovulaatiota, tiistaina nega, keskiviikkona epämääräinen plussa? torstaina jo selvä nega. Aamulla soittoa klinikalle ja aika samalle päivälle inseminaatioon.

Jännittävää! entä jos, se ei ollutkaan ovulaatio? mitä jos se menikin ohi?

 

No, näin ei käynyt. Lääkäri kertoi, että selvästi oikea aika suorittaa toimenpide 1.6.2017. Nyt sitten onkin RAASTAVAT kaksi viikkoa, kunnes tehdään raskaustesti 17.6, ellei menkat ole alkaneet ajallaan 13.6. Peukut pystyyn!

 

Ainoa kysymyksiä herättävä asia on se, että meille suositeltiin vain kaksi inseminaatiota jos tulosta ei tule, siirrytään IVF-hoitoihin (koeputkihedelmöitys), koska J:ä todettiin kystan leikkauksessa lievä endometrioosi, joka voi leikkauksesta huolimatta aiheuttaa vaikeuksia raskaaksi tulemiseen. Laitoimme luovuttajalle asiasta s-postia ja nyt odottelemme hänen näkemyksen asiaan.

Itseäni pelottaa ajatus, että nyt lapsihaave kaatuisikin tähän, ettei meillä olisikaan ”rahoitusta” IVF-hoitoihin. Sen näkee sitten.

 

”Elämä on arvokasta vain jos sillä on jokin arvokas kohde.”— Friedrich Hegel

Viime kirjoituksesta onkin jo kuukausia, on ollut sellaista hullun myllyä pari kuukautta meidän elämä.

Ollaan tultu siihen vaiheeseen hoitoja, että follikkeli ultra on ensi viikon keskiviikkona. Tämä jännittää molempia, TODELLA paljon. Kysta on leikattu tähystyksellä maaliskuun lopussa ja nyt suurin pelkomme on jos se onkin uusiutunut? Leikkaus meni hyvin ja ei pitäisi olla estettä raskaaksi tulemiselle.

Jos kaikki on ultrassa hyvin, niin pääsemme ensimmäiseen inseminaatioon pikaisesti.
Klinikalla oltiinkin odoteltu meidän ajanvaraus soittoa. Hoitava lääkäri oli sitä mieltä, ettei olisi tarvinnut jättää yhtä kiertoa leikkauksen jälkeen väliin, mutta se nyt tuli siihen kuitenkin 🙂

Pika kuulumiset lyhyesti 🙂

Kuullaan taas! 

Kuulumisia sen verran, että avopuolisollani oli maanantaina 23.1 aika naisten poliklinikalla. Käynti siellä selvensi asioita ja aikataulua jonkin verran. Hänellä on siis leikkaus edessä, ja nyt odottelemme aikaa siihen. Aika voi tulla nopeastikin, koska lääkäri sanoi kiirehtivänsä leikkausta, että pääsemme jatkamaan hedelmöityshoitoja.

Paranemis aika leikkauksesta jäi vielä hieman kysymysmerkille. Se tehdään siis tähystyksessä, joten isoja haavoja ei mahaan tule. Haavat n.1,5 cm pituisia ja paranevat siten nopeasti.

 

Jäämme odottelemaan tietoa jatkosta:)

 

Olemme naispari pääkaupunkiseudulta ja haaveenamme on saada lapsi perheeseemme. Tässä blogissa kerron meidän matkasta vanhemmuuteen.

Aloimme miettiä vaihtoehtoa lapsen ”tekemiseen” vuosi sitten, joulun alla. Mietimme olisiko lähipiirissä ystävissämme, ehkä sopivaa luovuttajaa. Mieleemme tulikin eräs mies, jonka kanssa juteltuamme, aloitimme koti-inseminaatiot. Näitä yrityksiä oli puolisen vuoden ajan, ilman tulosta. Asiaa hankaloitti myöskin se, että luovuttajamme muutti 150km päähän, ja avopuolisoni työskennellessä vuorotyöläisenä ei mahdollisuutta enää jatkaa yhteistyötä.

Mietimme eri vaihtoehtoja ja etsimme uutta luovuttajaa. Saimmekin alku syksystä yhden varteenotettavan yhteydenoton ja sovimme tapaamisen. Kemiat kohtasivat molemmin puolin. Tämä luovuttaja kuitenkin olisi halunnut pysyä täysin anonyyminä ja hän on kaiken lisäksi naimisissa, eikä olisi halunnut kertoa asiasta vaimollensa. Tämä ei meille olisi ollut mielekästä.

Jatkoimme etsimistä sinnikkäästi.

Olin yhtenä päivänä töissä ja ihmettelin tauolla ollessa, että miksi avopuolisoni on laittanut miljoona viestiä. Luin ne ja muistan aina ne sanat ruudulla ”yritetäänkö meitä k**ettaa ihan satanolla?!” ja liitteenä olikin kuva tekstistä.. Paniikissa vastasin ettei saa vastata nyt yhtään mitään, ennen kuin olen itse kotona.

Eräs nainen oli ottanut yhteyttä ja kertonut nähneensä meidän etsintäkuulutuksen ja kertonut  ystävästään, joka oli halukas luovuttajaksi. Luovuttaja halusi tässä vaiheessa pysyä vielä anonyyminä meille. Keskustelujen jälkeen, sovimme tapaavamme ja tapaaminen menikin niin loistavasti. Että pääsimme varaamaan ajan klinikalle. Vaihdoimme koti-inseminaation klinikkaan luovuttajan sitä halutessa.

Kävimme vastaanotolla alku keskustelut ja psykologin tapaamisessa.

Ettei kaikki menisi kuin strömsössä, matkaamme vanhemmuuteen hidastaa follikkeli ultrassa avopuolisollani havaittu kysta munasarjoissa joka oli 7cm x 10cm. Lääkärimme ehdotti sen punkteeraamista tyhjäksi. Kävimme kyseisessä operaatiossa lokakuussa 2016, ja sen jälkeen odottelimmekin seuraavaan kiertoon ja uudestaan follikkeli ultraan -> kysta on täyttynyt uudelleen marraskuuhun mennessä ja kokoa on 5cm x 5cm. Tammikuussa 2017 oli kontrolli ultra kystalle, onko se kasvanut lisää, vai voimmeko aloittaa inseminaatiot. Ei ei, kysta oli TAAS kasvanut sentin verran. Lääkäri laittoi avopuolisolleni lähetteen naistenklinikalle, jossa lääkäri arvioi kystan leikkaus tarpeen.

Nyt siis odottelemme naistenklinikan kutsua, että kysta saadaan hoidettua pois ja hoidot päästään aloittamaan kunnolla.